Tuntematon minä 
06.joulukuu 2012
Välillä tuntuu, että olen vain tuntematon sotilas, jota ei eres haluta oikeasti tuntea. Kuitenkin halutaan vaan ympäri kaupunkia kertoilla minusta mitä ihmeellisempiä juttuja, joilla ei ole mitään todellisuuden kanssa tekemistä. Täsä on jo monesti yrittäny kaikin tavoin selvitä ongelmista, mutta aina niitä tulee vaan eteen ja eteen. Välillä tuntuu todellakin, että olen yksin tässä maailmassa ja ystävät & kaverit haluavat vaan puukottaa selkään mua. On alkanu tuntua, että olen myös pelkkää tyhjää ilmaa, jota kohtaan voi hyökätä milloin vaan, koska ei siihen osu. Voin todellaki kertoa tässä, että olen vuodattanu monet veret itsestäin ulos ja myös monet kyynneleet iltaisin.

Tämä vuosi on ollut erittäin raskas, kun olen menettänyt todellaki elämäni rakkaipani ilonlähteen ja se oli Essi-kissani. Hänen kanssa ehtisin viettää peräti 13 pitkää vuotta. Oli siinä ajassa ala- ja ylämäkiä, mutta aina me pysyttiin yhessä. Loppujen lopuksi eromme tielle tuli vanhempani ja sitten saatanan sossu! Ystävätki hylkäsi minut tai siis meidät. Joka aamu ku aina herään niin tuntuu, että petin Essini lupauksen ja muutenki (itken) elämäni on tuhoutunut. Ei taira kukaan ymmärtää kuinka ikävä mulla on Essiäni. En tiärä onko hän eres elossa ja missä se on.

Todellaki vuoden alussa menetin kissani ja nyt olen siitä lähtien ihme vitun paikassa, jossa ei pysty mitenkään elää. Ei ole omaa vessaa, ei omaa keittiötä. Ruuanlaitto taidotkin tässä katoaa ja muutkin halut elää, ku ei mistään tule sitä apua!

Sen voin vielä todellakin kertoa, että minua ahdistaa tämä koko vitun kotikaupunkini. Tällä kaupungilla ei ole minulle mitään annetavaa. Mitä nopeammin täältä pääsen pois nii voi aloittaa uuden elämän, johon en tarvitse enää vanhoja ystäviä enkä tätä kotikaupunkiani.




kommentoi ( 576 näyttöä )   |   ( 3 / 585 )

<< <Edellinen | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | Seuraava> >>