95 vuotta Severi Nuormaasta 
10.kesškuu 2019 - Yleistš
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut minun isoisoisäni vaimoni Hilja Nuormaa (o.s. Wendell).

Severin lapsuus ja kouluaika
Severi(n) (Nyman) Nuormaa syntyi Pälkäneellä 15/10/1865 sepän poikana Mikomäen matalasasa mökissä. Hän oli nuorin kuudesta pojasta, joista kaksi kuoli varsin pienenä. Ja heikko oli Severikin. Kahden vuoden ajan hoiteli äitinsä (Helena Salomonintytär) häntä yöt päivät vesikääreillä tamperelaisen tohtorin neuvon mukaan. Poika oli silloin ehkä noin 4 vuotias, mutta hän muisti, että lääkärin joskus tapahtuva kurjasti tuotti hänelle tuskaa tuskan lisäksi, että hän suutuksissaan löi tohtorisetää. Silloiset nälkävuoder eivät ruokavaliota parantaneet vaikkakin isä oli taitavan sepän maineessa. Näihin aikoihin isä (Reinhold Nyman) ryhtyi uuteen yrityksen ja arentaasi Pinteleenrannan sijaitsevan Kantokylän talon Kantokylän manselliltä ja viljeli sitä 15 vuotta. Mikä lienee ollut syynä ehkä maanviljelyksen taitamattomuus.

Paitsi tavallisia sep√§nt√∂it√§, kuten hevosenkengityksi√§ ym. h√§n valoi muutaman ruokakellonkin ja h√§n oli hyv√§ss√§ maineessa kotipit√§j√§n ulkopuolellakin. √Ąidist√§ sopinee t√§ss√§ mainita, ett√§ h√§n oli lapsena oppinut s√§√§tyl√§isleikkitovereiltaan ruotsinkielen, mik√§ kielitaito oli ylen harvinaista n√§in suomalaisella paikkakunnalla alemman kansan keskuudessa. Hiljaisena ja uskonnollismielisen√§ h√§n haki lohtua moniin suuriin suruihinsa Pyh√§st√§ Raamatusta, mik√§ kirja jo siis varhain tuli Severin pojallekin tututksi, kun √§iti sit√§ √§√§neen luki. Kodin l√§hemm√§ss√§ ymp√§rist√∂ss√§ eleli k√∂yh√§√§ kansaa pieniss√§ itsellism√∂keiss√§, joissa poika siis tapasi ik√§isi√§√§n leikkitovereitaan, ja h√§nen syd√§meens√§ juurtui kui huomaamatta rakkaus t√§h√§n v√§h√§√§n tyytyv√§iseen k√§rsiv√§√§n kansaan, jonka sivistyksen ja elinehtojen kohottaminen sittemmin muodostui h√§nelle syd√§nt√§rke√§ksi el√§m√§nteht√§v√§ksi.

Kun kansakoulu perustettiin pitäjään pääsi Severikin sinne ensimmäisten oppilaiden joukossa. Nyt alkoi hänelle onnellinen aika, kun hän pääsi kirjojen pariin ja tiedon aarteet alkoivat hänelle häämöittää Hiljainen itseensä sulkeutuva poika samoilli mielellään kauniissa synkissä metsissä, joissa vielä myöhemminkin oli sudenkuoppia näkyvissä mietiskeli ja tarkkaili lintuja ja luonnonelämää. Isää oli myös autettava hänen töissään ja niin oli vähän totuttuva peltotöihinkin. Mutta herännyt runouden ihailu sai hänet silloinkin salavihkaan silmäilemään J. H. Erkon Paimenlauluihin, semmenkin silloin, kuin sitkoimia asetellessaan oli joku hetki vapaata-aikaa. Runollisia mielikuvia herättivät pojassa myös Pälkäneen kauniin järvet, vanhan mökinukon kanssa tekemät kalastusretket, jolloin ukko piippunysäänsä poltellen yksikantaan kertoili nuorelle apurilleen havantojaan. Rakas kotipitäjä avautui hänelle vähitellen kauneuden maailmaksi, joka antoi arvaamatonta virikettä hänen herkälle runolliselle luonnolleen.

Ymp√§rist√∂ss√§ asui muutamia s√§√§tyl√§isperheit√§. N√§m√§ seurasivat sep√§nperheen el√§m√§√§, ja havaitsivat , ett√§ tuo ruumiillisesti heikko poika, joka niin hyvin edistyi koulussa, ei ollut luotu maalaist√∂it√§ varten, vaan olisi h√§nelle lukutieo sopivampi. He alkoivat puhua pojan puolesta t√§m√§n vanhemmille, ett√§ pojan pit√§isi p√§√§st√§ H√§meenlinnan normaalilyseoon, kun nyt kansakoulu oli suoritettu. Olisi v√§√§rin poikaa kohtaan sitoa h√§net turpeeseen tai sep√§npajaan. Ja niin sitten k√§vi, ett√§ vanhemmat asiaa ankarasti mietitty√§√§n, miten koulumenoista voitaisiin k√∂yhyydess√§ suoriutumana. Vanhemmat antoi pojan l√§hte√§ H√§meenlinnaan lyseoon pyrkim√§√§n. T√§m√§ tuotti Severille valtavan riemun, sill√§ lukutielle h√§n oli syd√§mmess√§√§n toivonut p√§√§sev√§ns√§. Ev√§in ja pieninvarustein h√§n sitten syksyll√§ 1880 l√§ksi pyrkim√§√§n H:linnan normaalilyseoon. Nyt sattui kuitenkin niin, ett√§ vaikka poika hyv√§ksyttiinkin kouluun, h√§n ei kuitenkaan mahtunut luokalle. Koulunrehtori J.G. Geitlin kehotti h√§nt√§ l√§htem√§√§n Helsinkiin ja kirjoitti Suom. Alkeisopiston rehtorille pojan mukaan avoimenkirjeen. Siin√§ oli mm. ‚ÄĚOta sin√§, hyv√§ veli t√§m√§ Severin Nyman kouluusi. Poika parka palaa opin halusta.‚ÄĚ Ja niin alkoi Helsinginmatka. Junassa h√§n huomasi joidenkuiden sy√∂v√§n kaunista keltaista hedelm√§√§. H√§n osti sellaisen Riihim√§en asemalta ja junan l√§hdetty√§ liikkeelle haukkasi sit√§ salavihkaa. Mutta pettymys oli suuri kaunis hedelm√§ maistui ihan karvaalle. Ja niin heitti h√§n ensimm√§isen appelsiinins√§ ikkunasta ulos. Helsingin asemalla poika asteli viel√§ sitten, kun junaliike jo oli loppunut. Joku kysyi, mit√§ h√§n odotteli. Silloin poika selitti, ett√§ h√§n odotti tapaavansa muuatta omankyl√§n rautaty√∂l√§ist√§, jonka luo h√§nen piti menn√§. H√§net johdettiin perille ja siell√§ h√§n asui muutamia p√§ivi√§. Mutta sitten rautatiel√§inen hankki h√§nelle toisen, ‚ÄĚkortteerin‚ÄĚ parin torimatamin luona, jotka torilla kaupittivat kahvia valtavissa kahvipannuista. Heid√§n yhteisess√§ kamarissaan natisevalla sohvallaan h√§n nukkui ja sai toisinaan ostaa yst√§v√§llisilt√§ vuokraem√§nnilt√§√§n muutamalla pennill√§ l√§mpim√§n ruoka-annoksen kotoa tuotujen kuivien ev√§itten lis√§ksi. Koulussa ty√∂ k√§vi hyvin ja niin oli pian ensimm√§inen opinvuosi kulunut. Seuraavana syksyn√§ h√§n p√§√§si H√§meenlinnan norm. Lyseoon II:selle luokalle. Kortteeriin h√§n joutui kansakouluopettaja Matti Heinonen luo, jossa nukkui keitti√∂n lattialla ja kirjoitteli iltaisin pienen tiskip√∂yd√§n √§√§ress√§ (katso H√§meenlinnan Normaalilyseo sivu 189). sitten alkoi ‚ÄĚpuulaakeissa‚ÄĚ asuminen.

Muistorikas aika oli Lundin mamman luona. T√§m√§ oli H√§meenlinnan kirkossa urkujenpolkijana, leski ja kahden tytt√§ren √§iti. Koko perhe asui samassa huoneessa, pojat s√§rmin takana. Monta kepposta tehtiin kiltille mammalle, jolla oli t√§ysi ty√∂ varjella nuoria tytt√§ri√§√§n oven takana houkuttelevilta ‚ÄĚsulhasilta‚ÄĚ. Ruokakomento k√§vi entiseen heikkoon tapaan, kotoisen ev√§itten ja muutaman markan turvin. Mutta kouluel√§m√§ oli hauskaa ja toveripiiri konventteineen kehitt√§v√§√§. Koulunopettajakunta oli sen ajan etevint√§ mit√§ maassamme oli. K√∂yh√§n pojan oli monasti vaikeata tulla toimeen varsinkin, kun seitsem√§nnelt√§ luokalta asti avustus kotoa lakkasi. Ahkerasti mm. tunteja antamalla varsinkin kes√§isin ehtolaissille p√§√§stiin kev√§√§seen 1888, jolloin 22-vuotias nuori mies sai painaa valkoisen, kultalyyrisen lakin p√§√§h√§ns√§. H√§nen is√§ns√§, joka vuokra-ajan p√§√§tytty√§ oli j√§lleen perheineen muuttanut Mikonm√§keen sep√§nammattiaan jatkamaan, ei saanut kauan odotettua ilonp√§iv√§√§ n√§hd√§, sill√§ ukko oli aikaisemmin samana kev√§√§n√§ kuollut.


Keski-ikä ja loppuaika
Ylioppivuosien tapahtumista tahtoisin erittäin mainita matkan suomalaissukulaisten heimojen luo Wenäjälle 1889. tämä oli kielitutkimusmatka, jonka professori Arvid Genetz teki ja otti Severi Nymanin mukaansa apulaisekseen. Oleskelu näitten alkuperäisten luonnonlapsien heimojen luona oli karussa vaatimattomuudossaa vaiherikas eikä vailla perin koomillisiakin momentteja. Siitä huolimatta alkoi runoratsu vilkkaasti liikkua molemmissa tutkijoissa. Professori Genetzin kohdalta olikin seurauksena hänen komea runokokoelmansa. Muistoja ja Toveita ystäville jouluksi 1889 Arvi Jänneksen nimellä.

Vuodet H√§meen Sanomain toimittaja olivat Severi Nymanille t√§rkeit√§ opinvuosia usealla tavalla. Oletan silloin mm. syvennytt√§v√§ monenlaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja sai h√§net ter√§st√§m√§√§n kykyj√§√§n ja h√§nen runollista mielt√§√§n. Suoritettuaan fil. kand. Tutkinnon seurasi matka Tanskaan ja Ruotsiin kansaopistoja tutkimaan. Ja syksyll√§ 1894 alkoi h√§nen toimensa Etel√§-H√§meen kansanopistossa S√§√§ksm√§ell√§ Innostuneen nuorison parissa, joka l√§helt√§ ja kaukaa tullen t√§ytti opiston saajat, johtajanuoren puolisonsa keralla koetti hartain mielin toteuttava niit√§ kauniita her√§tteit√§, joita h√§n kansanopistonpiireiss√§, varsin Askovin kansanopistossa, oli saanut. Oppilaitten henkisen puolen kehitt√§miseen pantiin suurin paino, ja johtajan suomenkielen is√§nmaanrakkautta ja avarsivat heid√§n katseitaan muuhun maailmaan. Se oli ensi kylv√∂n innostunutta aikaa. Mutta jnkun vuoden kuluttua alkoi ymp√§rist√∂ tuntua ahtaalle ja h√§n alkoi kaivata ‚ÄĚv√§ljemmille vesille‚ÄĚ. Olen kuin sieni, josta ‚ÄĚaina pit√§√§ puristaa ulos. Tulen kuivaksi.‚ÄĚ T√§st√§ oli seurauksena siirtyminen Tampereelle tammikuussa 1899 Ty√∂v√§enopiston johtajaksi.

Tampereen ajat olivat kiihkeän työn ja toimen sekä poliittisten taistelujenvuosia. Monelaisia mielenkiintoisia muistoja liittyy luonnollisesti näihin vuosiin samoin kuin Amerikassa olo-aikaankin, mutta me lienevät tässä lienevät tässä kerrottavaksi soveltamattomia. Poliittisen vainon takia hän läksi Amerikkaan syksyllä 1903, jossa ensin oli Calumetissa ilmestyvän Päivälehden toimittajana ja sitten Eero Erkon Amerikan Kaiku nimisessä lehdessä. Siinä hän Rannanjärven Jukan pakinoissa niitti paljon suosiota. Taistelujen kirjassa sanotaan hänestä tältä ajalta: retevänä runoilijana, taitavana kynämiehenä ja tulisieluisena isänmaan ystävänä. Hänellä oli juuri ne luontaiset lahjat, jotka olivat edellytykssenä menestykselliseen toimintaan Amerikan suomalaisten keskuudessa. Paljon käytettynä esitelmöissään hän liikkui työväenpiireissä.

Kun poliittinen taivas Suomessa alkoi kuvastua, palasi Severi Nyman perheineen takaisin kotimaahansa keväällä 1905. Hänen elämäntyönsä jatkui Severi Nuormaan nimellä sekä sanomalehtialalla Tampereella ja Helsingissä sekä kymmenettä vuotta Turun Työväenopiston johtajana. Taistelujen vuonna 1918 hän erosi työväenopistosta työsaralta, johon hän oli syvästi kiintynyt, mutta joka silloin tuotti hänelle kovan pettymyksen ja siirtyi jälleen sanomalehtialalle. Kaikkina näinä vaiherikkaina vuosina ei runouden hengetär ollut palvojaansa koskaan tyyten jättänyt, vaan loi hänen sieluunsa vaikeinakin hetkinä uutta uskoa ja toivoa, näin kirkastaen hänen elämänsä monivaiheisia polkuja.

Severi Nuormaa kuoli keuhkokuumeeseen Turun Sanomain päätoimittajana kesäkuun 11. päivänä 1924 ja haudattiin 15. päivänä Turun uudella hautausmaalle.

Lapset:
Arvi Nuormaa 1895-1956
Esko Sakari Nuormaa 1898 ‚Äď 1943
Sirkka Ruotsalainen (os. Nuormaa) 1901-1995


kommentoi ( 83 nšyttŲš )   |   ( 2.3 / 78 )
Hmm...nyt jys√§hti.... 
01.toukokuu 2019 - Yleistš
Tässä nyt taas kirjoittelen jotain pientä tänne blogiini, vaikka ei ole mitään todellista ideaa päässä. Näköjään on niin sanottu joku Vappupäivä. En vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tänne.

Voisinhan tässä vaiheessa vain todeta näin, että tulisitko viereeni Anna piakkoin?

Ps. Muistakaa ensi perjantai 3.5. ja Instagram tili @anagonda273, koska silloin tulloo iso pommiKUVA!
kommentoi ( 83 nšyttŲš )   |   ( 3.1 / 60 )
Harmi ku kes√§ loppui kesken 2017 
08.elokuu 2018 - Yleistš
Täytän tänä kesänä jo 42 vuotta. Olen tässä saanut maistella tätä elämää jonkin verran, mutta enimäkseen yksinään. Ellei ota huomioon, että olen ollut tämän elämäni aikana kolme kertaa kihloissa, mutta yksikään niistä ei ole päätynyt avioon asti. Se tässä kyllä hieman harmittaa ja myös surettaakin tai oikeastaan miksi surisin tätä elämääni. Kun tässä alkaa miettimään surullisia asioitani, niin loppu pelissä minua tässä syyllistetty. Juuri sen niiden takiahan mä olen nykyään paljon enemmän surullisempi ja yksinäisempi. Todellakin yksinäisempi oon ja eikä mitenkään oloani ole helpotettu, vaan enemmän tuhottu. Ehkä onki parempi, että vaivun kokonaan unholaan. Ei minun tarvii iloita tai edes olla iloinen elämässäni.
Aattelin ny vaan kertoa tarkemmin viime kes√§n tapahtumista, jotka viel√§ki vaikuttaa el√§m√§√§ni. T√§m√§nkin jutun taustalla on noin 6-7 vuoden takainen episodi, johon min√§ EN OLE viel√§k√§√§n saanu vastauksia. Kerrotaan siit√§ ny lyhyesti seuraavasti. Silloin tapasin muutaman vuoden takaa ihastuttavan yst√§v√§n nimelt√§ Anna (nime√§ ei ole muutettu) yhdess√§ Turun baarissa, jossa juteltiin kahdestaan kuin vanhatkin yst√§v√§t. Ajan my√∂nten siihen p√∂yd√§n √§√§relle tupsahteli ulkopuolisia ihmisi√§. Siin√§ me sovittiin Annan kanssa, ett√§ ment√§isi jonneki muualle istumaan ja jatkamaan juttujamme. Min√§ menin baarin ulkopuolelle r√∂√∂kil ja soittamaan taxia meille kahdelle. Kun olin ehtiny soittaa taxin, nii yksi n√§ist ulkopuolisista tuli mulle sanomaan, ett√§ "EI ANNA L√ĄHDE MUKAAS!". Tuon j√§lkeen yritin normaalisesti kysy√§ Annalta syyt√§, mutta t√§m√§ ulkopuolinen esti ja esti. Otin sen taxin ja menin yksin√§√§n toiseen baariin istumaan. Uudesta baarista l√§hetin viestin Annalle. Se viesti ja se tapaaminen oli vika sitten ennen hein√§kuuta 2017, ku vanhingossa tavattiin ja alettiin taas juttelemaan kodittomien rakennuksessa. Ensimm√§iset p√§iv√§t kyll√§kin meni hieman jollakin tavoin pakoillen, vaikka olin usein samaan aikaan Annan kanssa r√∂√∂kill√§. Ennen kuin Anna tuli tuonne jossain n√§in lauseen ‚ÄĚYou know my name‚ÄĚ, joka vaihtuu nopeasti nimikirjaimiin AR. Sitten tuli se p√§iv√§, kun Anna asettui tuonne kodittomien rakennukseen asumaan. Sen verran voin kertoa ja varmaan huomaatkin, ett√§ nimikirjaimista ensimm√§inen osuu ainaki suoraan Annaa ja sen voin my√∂s sanoa, ett√§ toinenkin kirjain osuun t√§ysin Annaan sukunimen perusteella. Koska h√§nen sukunimens√§ alkaa R-kirjaimella.
Siell√§ kodittomien asustotolassa tupakkapaikalla me alettiin juttelemaan kaikenlaisista asioista jokaisena p√§iv√§n√§ ajasta riippuen. Yleens√§ aamut alkoi siten, ett√§ Anna kysyi minulta ‚ÄĚOtanko kahvia?‚ÄĚ Anna kaatoi kahvia kuppiini ja v√§lill√§ h√§n kantoi kahvikuppini patiolle tarjottavaksi h√§nelle sitten tarjosin patiolla r√∂√∂kin ja sit vaan taas juteltiin. Yhten√§ p√§iv√§n√§ Anna n√§ytti kauniita kuvia ja videop√§tki√§ siileist√§ ja kertoi niihin liittyvi√§ asioita. N√§in meni hein√§kuun p√§iv√§t ja kohta olikin alkamassa elokuu sek√§ minun l√§ht√∂ni pois kodittomien asuntolasta. Silloin Anna ehdotti, ett√§ me voitaisiin menn√§ viett√§m√§√§n yhteist√§ aikaa sunnuntaina 6. elokuuta Ruissaloon ja siell√§ vaikka grittaisiin siilien kanssa. Valitettavasti tuo p√§iv√§ oli sateinen ja muutenkin huonokelinen...H√ĖH! Aamulla Anna ehdotti aamukahvin merkeiss√§ ett√§ k√§yt√§is kaupas ostamassa l√§ttyaineksia ja jotain muuta pient√§ herkkua, kun l√§hdet pois, K√§ytiin kaupassa ostamassa ne tarvikkeet ja otettiin muutamia kauniita kuvia kauppamatkalla. Siin√§ meni se p√§iv√§ sitten kauniisti. Samana iltana Anna halusi viel√§, ett√§ me voitaisiin huomenna menn√§ leffaan.

7. elokuuta aamupäivän aikana käytiin yhdessä syömässä El Namissa ja sen jälkeen käytiin mm. Kelassa ja peräti poliisilaitoksella, kun Annan piti hoitaa yksi hänen asia siellä. Noiden jälkeen käveltiin takaisin Turun keskustaan siinä juteltiin ja päätettiin yhdessä mennä pikaisesti keilaamaan ennen leffaa. Leffa joka käytiin kattomassa oli Musta torni. Illan tai oikeastaan yön aikana mene vielä kirjoiteltiin toisillemme facessa ja voit niit tekstei...

Tämä tarina jatkuu....
kommentoi ( 203 nšyttŲš )   |   ( 2.5 / 243 )
Elšmš....tšssš & ohi! 
10.elokuu 2016 - Yleistš
Taas on tullut aika kirjoittaa jotain elšmšstšni, jota en oo viel kirjoittanut. Nšin aluksi totean yksinkertaisesti olen koulukiusattu yhdeksšn vuotta pienuuteni takia. Kiusaajina toimivat ns. luokkakamut, oopettajat ja peršti koulujen rehtorit. Kiusaamisesta on jššnyt arpia nškyviin ja myŲs henkisiš arpeja. Jouduin usein puolustautumaan yksinššn sanoin,† nyrkein ja peršti "teršasein". Mitšpš nšš opet tekivšt† niissš tilanteissa. Noh, ne "taputtivat" kiusaajien pšitš, kun taas syyllistivšt ja haukkuivat tekoani, kun olin puolustautunut. Kouluelšmš ei tuonut mulle mitššn iloa ja pelkkšš surua. Toisaalta ei ole tšš ns. normielšmškššn tuonu iloa. Yhden suuren ilohetken sain elšš 21.5.1994-26.12.1998 aikana, kun olin rakkaussuhteessa yhen Pšivin kanssa. Tšš rakkaussuhde tuhoutui, kun vitun Jani Isotalo nussi Pšivi(ni). Tuon jšlkeen kaikki suhteet on ollut vaan ohi meneviš ja arvottomia, vaikka olenkin ollut vielš kaksi kertaa kihloissa. Silloin -98 jouluna hajosi & repesi lopullisesti minun sydšmeni. Tuota sydšntšni yritti paikata kaunis ja seuran hakuinen kissa nimeltš Essi. Essin kanssa vietin aikaa ja hieman reisattiin. Essi sai seurakseen lajitoverikseen Sir MŲllin (Maine coon), mutta valitettavasti hšnestš aika jštti jo 2003 elokuun 21. pšivšnš. Sir MŲlli on uurnassa...jossain.8

Kerroin aikaisemmin, ettš reissasin Essin kaa hieman tai oikeastaan KUNNOLLA. Essi ja Sir MŲlli nškivšt mm. Kauhavan luontoo ja Turun asuinhuoneistoja & Turun luontoo.

Essi sai uuden lajitoverikseen Nemon 2007 tai 2008. He saivat pari pentua Sakun ja Inezin.

Saku-pojan annoin ex:lleni. Lopulta helvatun sosiaalivirasto omisi itselleen Essin, Nemon ja Inezin.

Nšin lopuksi voinki kertoo, ettš tšš elšmšni on ollut pelkkšš repalaista ja tuskallista elšmšš. Mš olen valmis siirtymššn ikuisuuteen.

TE KUITENKIN TńMńNKIN TEKSTIN TULKITSETTE VINKUMISEKSI. MINń SANON VAAN "HAISTAA VITTUANNE TAI ńMMńNNE VITTUA!

ńlkšš kysykŲ, ettš miksi olen nykyššn rasistisempi, vaan kysykšš ennemmin itseltšnne, ettš miksi itse olette pituusrasisteja.
kommentoi ( 633 nšyttŲš )   |   ( 2.9 / 309 )
Lauluni on kyyneliš nykyššn - KIITOS! 
02.huhtikuu 2016 - Yleistš
Lyhyesti sanottuna tšmš seuraava blogitekstini. En turhaa tšssš ala tštš tekstišni enšš millššn tavoin viivyttelemššn, vaan kerro asiani suoraan ja kertalleen lyhyesti.

Ennen minulla oli tŲitš, ystšviš & ihmisiš ympšrillš, koti ja lemmeikkeinš rakkaani kissani. Tštš nykyššn yksinomaan on ainoastaan haukkumista ja varsinkin kiusaamista. Ei ole enšš kissoja tai edes kotiakaan kuuteen vuoteen.

Lyhyesti totean vaan, ettš

KIITOS ja HYVńSTI!
kommentoi ( 462 nšyttŲš )   |   ( 3 / 247 )

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> >>