Edith-mummoni tarina 
26.maaliskuu 2021 - Yleistä
Ajattelin kirjoittaa blogiini jälleen pienen tarinan sukulaisestani eli isoäidistäni Edith Nuormaasta. Tänään 26. maaliskuuta isoäitini täyttäisi 106 vuotta. Hän valitettavasti menehtyi jo tämän vuosituhannen alkupuolella vuonna 2001.

Äitini äiti Edith Nuormaa (os. Ripatti) syntyi 26. maaliskuuta vuonna 1915 Pohjois-Savossa Joroisten kunnassa. Hän oli perheen kuopuksena, jossa oli jo neljä tyttölasta (Helmi, Hilja, Selma ja Johanna [Hanna]). Edith kävi koulua 9 kilometrin päässä kotoaan. Edith oli vasta 10-vuotias tyttö ja hänen neljä isosiskoa, kun heidän äitinsä menehtyi yllättäin. Tuosta menetyksestä meni vain hieman alle kaksi vuotta, kun heidän isäkin menehtyi. Toiseksi vanhin isosisko (Hilja) alkoi huolehtimaan pikkusiskoistaan. Edith kävi koulussa loppuun, jonka jälkeen kyläkauppias pyysi häntä töihin. Kyläkauppaan tuli myös sen aikaisia sanomalehtiä, josta Edith löysi kotiapulaisen ilmoituksen. Tuon ilmoituksen oli tehnyt lehtimies Arvi ja hänen vaimonsa opettaja Hellin Nuormaa. Edith tarttui yllättäin toimeen ja vastasi tuohon ilmoitukseen. Yllättäin hän sai myöntävän vastauksen ja tuolloin Edith lähti 18-vuotiaana arastelematta kohti tuntematonta kaupunkia nimeltä Turku ja silloin oli Kalevalan päivä helmikuun 28. päivänä. Edith tapasi lehti-ilmoituksen perheensä juna-asemalla ja työt perheessä alkoivat. Hän ehti tehdä perheessä vain muutamia vuosia töitä kotiapulaisena, kun perheessä tapahtui traaginen perhetapahtuma, sillä perheen rouva Nuormaa menehtyi äkillisesti.

Leski lehtimies Arvi Nuormaa muutti kotiapulaisensa kanssa Helsinkiin ja pyysi mukaansa kodinhoitajansa Edithin. 1940-luvun alkupuoliskolla Helsigissä välirauhan aikaan. Huvittava kohtaus sattui pommisuojassa olihan tuolloin juuri sota-aika. Siellä oli Leena -niminen koira samassa tilassa kuin Edith raskaana. Silloin Arvi totesi : "Jos se on tyttö se on Leena." Näinhän siinä kävi, Arvin siskolta Sirkka Ruotsalaiselta (os. Nuormaa) sain toisen nimen Sirkka ja sen Leenan nimen lisäksi. Perhe asui jonkun aikaa Helsingissä, sitten sotaa pakoon Lempäälään ja sieltä Naantaliin ja lopulta Arvin äidin luo Turkuun joulukuun kolmantena päivänä vuonna 1943. Siellä elämä jatkui edelleen. Arvi jatkoi Turussa suomennostöitä ja taidearvosteluja lehtiin sekä kirjoitti myös pakinoita Turun Päivälehteen. Edith pääsi Hellaksen keittiöön keittäjäksi. Arvi sairastui ja lopulta menehtyi helmikuussa 25. vuonna 1956. Edith lopetti Hellaksen keittiössä työnsä ja siirtyi ystävänsä kauppaan töihin puotipuksuksi. Ystävän kauppa sijaitsi Turun Itäharjulla. Siellä hän oli monia vuosia, kunnes ystävä sairastui ja oli pakko lopettaa kauppatoiminta. Edith lopettamisen jälkeen jatkoi myyjän hommia Turun keskustassa sijaitsevassa Malmstenin kaupassa eläkeikäänsä asti. Eläkepäivät hän sai elää rauhallisesti. Hän sai elää pitkän vaiherikkaan elämän läheisten ystäviensä ja sukulaisten kanssa. Edith Nuormaan elämä päättyi vuonna 2001 tammikuun 17. päivän.
kommentoi ( 15 näyttöä )   |   ( 3 / 5 )
Valentinin nimipäiväkö? 
14.helmikuu 2021
Tänään sunnuntaina 14. helmikuuta vietetään kansainvälisesti Valentine's Day, mutta Suomessa tätä päivää kutsutaan helpommin ystävänpäiväksi. Tuolloin yleisimmin meillä Suomessa muistellaan ystäviä, eikä pelkästään ole vain rakastavaisten juhlapäivä. Mahdollisesti ystävänpäivä on saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin helmikuun 15. päivänä. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Kristityt yrittivät lopettaa tämän juhlan 400-luvun lopussa. Siihen kuuluneita perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään.[2] Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainen pappi ja toinen Ternin piispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350, ja nykyäänkin se on myös Valentinin nimipäivä.
Teksti kopioitu Wikipediasta


Juuri tänään oli tarkoituksena julkistaa tänne AnaGonda turisee -blogiini liki parivuoden tauon jälkeen tarina. Tämä tarina kertoisi nuoresta tytöstä nimeltä Armi, joka on elämässään kokenut paljon. Sen verran tuosta tarinasta voi paljastaa, että osittain tarina totta tai sitten ei. Sen te lukijat itse voitte sitten päätellä, kun sen tarina julkistan viimeistään huhtikuun alussa...HAHAH.
kommentoi ( 28 näyttöä )   |   ( 3 / 5 )
95 vuotta Severi Nuormaasta 
10.kesäkuu 2019 - Yleistä
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut minun isoisoisäni vaimoni Hilja Nuormaa (o.s. Wendell).

Severin lapsuus ja kouluaika
Severi(n) (Nyman) Nuormaa syntyi Pälkäneellä 15/10/1865 sepän poikana Mikomäen matalasasa mökissä. Hän oli nuorin kuudesta pojasta, joista kaksi kuoli varsin pienenä. Ja heikko oli Severikin. Kahden vuoden ajan hoiteli äitinsä (Helena Salomonintytär) häntä yöt päivät vesikääreillä tamperelaisen tohtorin neuvon mukaan. Poika oli silloin ehkä noin 4 vuotias, mutta hän muisti, että lääkärin joskus tapahtuva kurjasti tuotti hänelle tuskaa tuskan lisäksi, että hän suutuksissaan löi tohtorisetää. Silloiset nälkävuoder eivät ruokavaliota parantaneet vaikkakin isä oli taitavan sepän maineessa. Näihin aikoihin isä (Reinhold Nyman) ryhtyi uuteen yrityksen ja arentaasi Pinteleenrannan sijaitsevan Kantokylän talon Kantokylän manselliltä ja viljeli sitä 15 vuotta. Mikä lienee ollut syynä ehkä maanviljelyksen taitamattomuus.

Paitsi tavallisia sepäntöitä, kuten hevosenkengityksiä ym. hän valoi muutaman ruokakellonkin ja hän oli hyvässä maineessa kotipitäjän ulkopuolellakin. Äidistä sopinee tässä mainita, että hän oli lapsena oppinut säätyläisleikkitovereiltaan ruotsinkielen, mikä kielitaito oli ylen harvinaista näin suomalaisella paikkakunnalla alemman kansan keskuudessa. Hiljaisena ja uskonnollismielisenä hän haki lohtua moniin suuriin suruihinsa Pyhästä Raamatusta, mikä kirja jo siis varhain tuli Severin pojallekin tututksi, kun äiti sitä ääneen luki. Kodin lähemmässä ympäristössä eleli köyhää kansaa pienissä itsellismökeissä, joissa poika siis tapasi ikäisiään leikkitovereitaan, ja hänen sydämeensä juurtui kui huomaamatta rakkaus tähän vähään tyytyväiseen kärsivään kansaan, jonka sivistyksen ja elinehtojen kohottaminen sittemmin muodostui hänelle sydäntärkeäksi elämäntehtäväksi.

Kun kansakoulu perustettiin pitäjään pääsi Severikin sinne ensimmäisten oppilaiden joukossa. Nyt alkoi hänelle onnellinen aika, kun hän pääsi kirjojen pariin ja tiedon aarteet alkoivat hänelle häämöittää Hiljainen itseensä sulkeutuva poika samoilli mielellään kauniissa synkissä metsissä, joissa vielä myöhemminkin oli sudenkuoppia näkyvissä mietiskeli ja tarkkaili lintuja ja luonnonelämää. Isää oli myös autettava hänen töissään ja niin oli vähän totuttuva peltotöihinkin. Mutta herännyt runouden ihailu sai hänet silloinkin salavihkaan silmäilemään J. H. Erkon Paimenlauluihin, semmenkin silloin, kuin sitkoimia asetellessaan oli joku hetki vapaata-aikaa. Runollisia mielikuvia herättivät pojassa myös Pälkäneen kauniin järvet, vanhan mökinukon kanssa tekemät kalastusretket, jolloin ukko piippunysäänsä poltellen yksikantaan kertoili nuorelle apurilleen havantojaan. Rakas kotipitäjä avautui hänelle vähitellen kauneuden maailmaksi, joka antoi arvaamatonta virikettä hänen herkälle runolliselle luonnolleen.

Ympäristössä asui muutamia säätyläisperheitä. Nämä seurasivat sepänperheen elämää, ja havaitsivat , että tuo ruumiillisesti heikko poika, joka niin hyvin edistyi koulussa, ei ollut luotu maalaistöitä varten, vaan olisi hänelle lukutieo sopivampi. He alkoivat puhua pojan puolesta tämän vanhemmille, että pojan pitäisi päästä Hämeenlinnan normaalilyseoon, kun nyt kansakoulu oli suoritettu. Olisi väärin poikaa kohtaan sitoa hänet turpeeseen tai sepänpajaan. Ja niin sitten kävi, että vanhemmat asiaa ankarasti mietittyään, miten koulumenoista voitaisiin köyhyydessä suoriutumana. Vanhemmat antoi pojan lähteä Hämeenlinnaan lyseoon pyrkimään. Tämä tuotti Severille valtavan riemun, sillä lukutielle hän oli sydämmessään toivonut pääsevänsä. Eväin ja pieninvarustein hän sitten syksyllä 1880 läksi pyrkimään H:linnan normaalilyseoon. Nyt sattui kuitenkin niin, että vaikka poika hyväksyttiinkin kouluun, hän ei kuitenkaan mahtunut luokalle. Koulunrehtori J.G. Geitlin kehotti häntä lähtemään Helsinkiin ja kirjoitti Suom. Alkeisopiston rehtorille pojan mukaan avoimenkirjeen. Siinä oli mm. ”Ota sinä, hyvä veli tämä Severin Nyman kouluusi. Poika parka palaa opin halusta.” Ja niin alkoi Helsinginmatka. Junassa hän huomasi joidenkuiden syövän kaunista keltaista hedelmää. Hän osti sellaisen Riihimäen asemalta ja junan lähdettyä liikkeelle haukkasi sitä salavihkaa. Mutta pettymys oli suuri kaunis hedelmä maistui ihan karvaalle. Ja niin heitti hän ensimmäisen appelsiininsä ikkunasta ulos. Helsingin asemalla poika asteli vielä sitten, kun junaliike jo oli loppunut. Joku kysyi, mitä hän odotteli. Silloin poika selitti, että hän odotti tapaavansa muuatta omankylän rautatyöläistä, jonka luo hänen piti mennä. Hänet johdettiin perille ja siellä hän asui muutamia päiviä. Mutta sitten rautatieläinen hankki hänelle toisen, ”kortteerin” parin torimatamin luona, jotka torilla kaupittivat kahvia valtavissa kahvipannuista. Heidän yhteisessä kamarissaan natisevalla sohvallaan hän nukkui ja sai toisinaan ostaa ystävällisiltä vuokraemänniltään muutamalla pennillä lämpimän ruoka-annoksen kotoa tuotujen kuivien eväitten lisäksi. Koulussa työ kävi hyvin ja niin oli pian ensimmäinen opinvuosi kulunut. Seuraavana syksynä hän pääsi Hämeenlinnan norm. Lyseoon II:selle luokalle. Kortteeriin hän joutui kansakouluopettaja Matti Heinonen luo, jossa nukkui keittiön lattialla ja kirjoitteli iltaisin pienen tiskipöydän ääressä (katso Hämeenlinnan Normaalilyseo sivu 189). sitten alkoi ”puulaakeissa” asuminen.

Muistorikas aika oli Lundin mamman luona. Tämä oli Hämeenlinnan kirkossa urkujenpolkijana, leski ja kahden tyttären äiti. Koko perhe asui samassa huoneessa, pojat särmin takana. Monta kepposta tehtiin kiltille mammalle, jolla oli täysi työ varjella nuoria tyttäriään oven takana houkuttelevilta ”sulhasilta”. Ruokakomento kävi entiseen heikkoon tapaan, kotoisen eväitten ja muutaman markan turvin. Mutta kouluelämä oli hauskaa ja toveripiiri konventteineen kehittävää. Koulunopettajakunta oli sen ajan etevintä mitä maassamme oli. Köyhän pojan oli monasti vaikeata tulla toimeen varsinkin, kun seitsemänneltä luokalta asti avustus kotoa lakkasi. Ahkerasti mm. tunteja antamalla varsinkin kesäisin ehtolaissille päästiin kevääseen 1888, jolloin 22-vuotias nuori mies sai painaa valkoisen, kultalyyrisen lakin päähänsä. Hänen isänsä, joka vuokra-ajan päätyttyä oli jälleen perheineen muuttanut Mikonmäkeen sepänammattiaan jatkamaan, ei saanut kauan odotettua ilonpäivää nähdä, sillä ukko oli aikaisemmin samana keväänä kuollut.


Keski-ikä ja loppuaika
Ylioppivuosien tapahtumista tahtoisin erittäin mainita matkan suomalaissukulaisten heimojen luo Wenäjälle 1889. tämä oli kielitutkimusmatka, jonka professori Arvid Genetz teki ja otti Severi Nymanin mukaansa apulaisekseen. Oleskelu näitten alkuperäisten luonnonlapsien heimojen luona oli karussa vaatimattomuudossaa vaiherikas eikä vailla perin koomillisiakin momentteja. Siitä huolimatta alkoi runoratsu vilkkaasti liikkua molemmissa tutkijoissa. Professori Genetzin kohdalta olikin seurauksena hänen komea runokokoelmansa. Muistoja ja Toveita ystäville jouluksi 1889 Arvi Jänneksen nimellä.

Vuodet Hämeen Sanomain toimittaja olivat Severi Nymanille tärkeitä opinvuosia usealla tavalla. Oletan silloin mm. syvennyttävä monenlaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja sai hänet terästämään kykyjään ja hänen runollista mieltään. Suoritettuaan fil. kand. Tutkinnon seurasi matka Tanskaan ja Ruotsiin kansaopistoja tutkimaan. Ja syksyllä 1894 alkoi hänen toimensa Etelä-Hämeen kansanopistossa Sääksmäellä Innostuneen nuorison parissa, joka läheltä ja kaukaa tullen täytti opiston saajat, johtajanuoren puolisonsa keralla koetti hartain mielin toteuttava niitä kauniita herätteitä, joita hän kansanopistonpiireissä, varsin Askovin kansanopistossa, oli saanut. Oppilaitten henkisen puolen kehittämiseen pantiin suurin paino, ja johtajan suomenkielen isänmaanrakkautta ja avarsivat heidän katseitaan muuhun maailmaan. Se oli ensi kylvön innostunutta aikaa. Mutta jnkun vuoden kuluttua alkoi ympäristö tuntua ahtaalle ja hän alkoi kaivata ”väljemmille vesille”. Olen kuin sieni, josta ”aina pitää puristaa ulos. Tulen kuivaksi.” Tästä oli seurauksena siirtyminen Tampereelle tammikuussa 1899 Työväenopiston johtajaksi.

Tampereen ajat olivat kiihkeän työn ja toimen sekä poliittisten taistelujenvuosia. Monelaisia mielenkiintoisia muistoja liittyy luonnollisesti näihin vuosiin samoin kuin Amerikassa olo-aikaankin, mutta me lienevät tässä lienevät tässä kerrottavaksi soveltamattomia. Poliittisen vainon takia hän läksi Amerikkaan syksyllä 1903, jossa ensin oli Calumetissa ilmestyvän Päivälehden toimittajana ja sitten Eero Erkon Amerikan Kaiku nimisessä lehdessä. Siinä hän Rannanjärven Jukan pakinoissa niitti paljon suosiota. Taistelujen kirjassa sanotaan hänestä tältä ajalta: retevänä runoilijana, taitavana kynämiehenä ja tulisieluisena isänmaan ystävänä. Hänellä oli juuri ne luontaiset lahjat, jotka olivat edellytykssenä menestykselliseen toimintaan Amerikan suomalaisten keskuudessa. Paljon käytettynä esitelmöissään hän liikkui työväenpiireissä.

Kun poliittinen taivas Suomessa alkoi kuvastua, palasi Severi Nyman perheineen takaisin kotimaahansa keväällä 1905. Hänen elämäntyönsä jatkui Severi Nuormaan nimellä sekä sanomalehtialalla Tampereella ja Helsingissä sekä kymmenettä vuotta Turun Työväenopiston johtajana. Taistelujen vuonna 1918 hän erosi työväenopistosta työsaralta, johon hän oli syvästi kiintynyt, mutta joka silloin tuotti hänelle kovan pettymyksen ja siirtyi jälleen sanomalehtialalle. Kaikkina näinä vaiherikkaina vuosina ei runouden hengetär ollut palvojaansa koskaan tyyten jättänyt, vaan loi hänen sieluunsa vaikeinakin hetkinä uutta uskoa ja toivoa, näin kirkastaen hänen elämänsä monivaiheisia polkuja.

Severi Nuormaa kuoli keuhkokuumeeseen Turun Sanomain päätoimittajana kesäkuun 11. päivänä 1924 ja haudattiin 15. päivänä Turun uudella hautausmaalle.

Lapset:
Arvi Nuormaa 1895-1956
Esko Sakari Nuormaa 1898 – 1943
Sirkka Ruotsalainen (os. Nuormaa) 1901-1995


kommentoi ( 382 näyttöä )   |   ( 2.8 / 326 )
Hmm...nyt jysähti.... 
01.toukokuu 2019 - Yleistä
Tässä nyt taas kirjoittelen jotain pientä tänne blogiini, vaikka ei ole mitään todellista ideaa päässä. Näköjään on niin sanottu joku Vappupäivä. En vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tänne.

Voisinhan tässä vaiheessa vain todeta näin, että tulisitko viereeni Anna piakkoin?

Ps. Muistakaa ensi perjantai 3.5. ja Instagram tili @anagonda273, koska silloin tulloo iso pommiKUVA!
kommentoi ( 302 näyttöä )   |   ( 3 / 275 )
Nyt se totuus julki, perkele 
28.lokakuu 2018
Mitä vittua enää tässä kirjoitella tänne perkeleen blogiini, kun saan pelkkää paskamaisia kommentteja teksteistäni. Sen mitä kirjoitan on totta ja kokenut, mutta ei teidän muiden mielestä.

Olen tässä ehtinyt miettimään, että tehän vittu elättekin tätä minun elämääni ja minä olen vain todellisuudessa pelkkä haamu teidän elävässä maailmassa. Olen tullut siihen päätökseen, että tämä teksti tänne on viimeinen ja toivonkin JO teille VITUN KYLMÄÄ JA PASKAMAISTA JOULUA!

Lopuksi totean vain, että tämä kaikki kirjoittamani tekstit tänne ovat totta. Teille tiedoksi vaan, että yksi blogiteksti tänne on todellisuudessa kuvaelma oikeusjutustani. Toiseksi voisin todeta, että minua tässä on kusettu jo liian kauan ja nyt aika minun tehdä samoin teille.

On paljon helpompi palata takaisin menneisyyteen, kun ei ole enää lähelläni sielunenkeliä. Tuo sielunenkeli oli vain...YOU KNOW MY NAME, BUT I TALKING TO MYSELF ALL FUCKING NIGHT. HELP ME ANNA!

Kommentoi, jos uskallat tähän tekstiin.
kommentoi ( 421 näyttöä )   |   ( 3 / 310 )

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> >>