95 vuotta Severi Nuormaasta 
10.kesäkuu 2019 - Yleistä
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut minun isoisoisäni vaimoni Hilja Nuormaa (o.s. Wendell).

Severin lapsuus ja kouluaika
Severi(n) (Nyman) Nuormaa syntyi Pälkäneellä 15/10/1865 sepän poikana Mikomäen matalasasa mökissä. Hän oli nuorin kuudesta pojasta, joista kaksi kuoli varsin pienenä. Ja heikko oli Severikin. Kahden vuoden ajan hoiteli äitinsä (Helena Salomonintytär) häntä yöt päivät vesikääreillä tamperelaisen tohtorin neuvon mukaan. Poika oli silloin ehkä noin 4 vuotias, mutta hän muisti, että lääkärin joskus tapahtuva kurjasti tuotti hänelle tuskaa tuskan lisäksi, että hän suutuksissaan löi tohtorisetää. Silloiset nälkävuoder eivät ruokavaliota parantaneet vaikkakin isä oli taitavan sepän maineessa. Näihin aikoihin isä (Reinhold Nyman) ryhtyi uuteen yrityksen ja arentaasi Pinteleenrannan sijaitsevan Kantokylän talon Kantokylän manselliltä ja viljeli sitä 15 vuotta. Mikä lienee ollut syynä ehkä maanviljelyksen taitamattomuus.

Paitsi tavallisia sepäntöitä, kuten hevosenkengityksiä ym. hän valoi muutaman ruokakellonkin ja hän oli hyvässä maineessa kotipitäjän ulkopuolellakin. Äidistä sopinee tässä mainita, että hän oli lapsena oppinut säätyläisleikkitovereiltaan ruotsinkielen, mikä kielitaito oli ylen harvinaista näin suomalaisella paikkakunnalla alemman kansan keskuudessa. Hiljaisena ja uskonnollismielisenä hän haki lohtua moniin suuriin suruihinsa Pyhästä Raamatusta, mikä kirja jo siis varhain tuli Severin pojallekin tututksi, kun äiti sitä ääneen luki. Kodin lähemmässä ympäristössä eleli köyhää kansaa pienissä itsellismökeissä, joissa poika siis tapasi ikäisiään leikkitovereitaan, ja hänen sydämeensä juurtui kui huomaamatta rakkaus tähän vähään tyytyväiseen kärsivään kansaan, jonka sivistyksen ja elinehtojen kohottaminen sittemmin muodostui hänelle sydäntärkeäksi elämäntehtäväksi.

Kun kansakoulu perustettiin pitäjään pääsi Severikin sinne ensimmäisten oppilaiden joukossa. Nyt alkoi hänelle onnellinen aika, kun hän pääsi kirjojen pariin ja tiedon aarteet alkoivat hänelle häämöittää Hiljainen itseensä sulkeutuva poika samoilli mielellään kauniissa synkissä metsissä, joissa vielä myöhemminkin oli sudenkuoppia näkyvissä mietiskeli ja tarkkaili lintuja ja luonnonelämää. Isää oli myös autettava hänen töissään ja niin oli vähän totuttuva peltotöihinkin. Mutta herännyt runouden ihailu sai hänet silloinkin salavihkaan silmäilemään J. H. Erkon Paimenlauluihin, semmenkin silloin, kuin sitkoimia asetellessaan oli joku hetki vapaata-aikaa. Runollisia mielikuvia herättivät pojassa myös Pälkäneen kauniin järvet, vanhan mökinukon kanssa tekemät kalastusretket, jolloin ukko piippunysäänsä poltellen yksikantaan kertoili nuorelle apurilleen havantojaan. Rakas kotipitäjä avautui hänelle vähitellen kauneuden maailmaksi, joka antoi arvaamatonta virikettä hänen herkälle runolliselle luonnolleen.

Ympäristössä asui muutamia säätyläisperheitä. Nämä seurasivat sepänperheen elämää, ja havaitsivat , että tuo ruumiillisesti heikko poika, joka niin hyvin edistyi koulussa, ei ollut luotu maalaistöitä varten, vaan olisi hänelle lukutieo sopivampi. He alkoivat puhua pojan puolesta tämän vanhemmille, että pojan pitäisi päästä Hämeenlinnan normaalilyseoon, kun nyt kansakoulu oli suoritettu. Olisi väärin poikaa kohtaan sitoa hänet turpeeseen tai sepänpajaan. Ja niin sitten kävi, että vanhemmat asiaa ankarasti mietittyään, miten koulumenoista voitaisiin köyhyydessä suoriutumana. Vanhemmat antoi pojan lähteä Hämeenlinnaan lyseoon pyrkimään. Tämä tuotti Severille valtavan riemun, sillä lukutielle hän oli sydämmessään toivonut pääsevänsä. Eväin ja pieninvarustein hän sitten syksyllä 1880 läksi pyrkimään H:linnan normaalilyseoon. Nyt sattui kuitenkin niin, että vaikka poika hyväksyttiinkin kouluun, hän ei kuitenkaan mahtunut luokalle. Koulunrehtori J.G. Geitlin kehotti häntä lähtemään Helsinkiin ja kirjoitti Suom. Alkeisopiston rehtorille pojan mukaan avoimenkirjeen. Siinä oli mm. ”Ota sinä, hyvä veli tämä Severin Nyman kouluusi. Poika parka palaa opin halusta.” Ja niin alkoi Helsinginmatka. Junassa hän huomasi joidenkuiden syövän kaunista keltaista hedelmää. Hän osti sellaisen Riihimäen asemalta ja junan lähdettyä liikkeelle haukkasi sitä salavihkaa. Mutta pettymys oli suuri kaunis hedelmä maistui ihan karvaalle. Ja niin heitti hän ensimmäisen appelsiininsä ikkunasta ulos. Helsingin asemalla poika asteli vielä sitten, kun junaliike jo oli loppunut. Joku kysyi, mitä hän odotteli. Silloin poika selitti, että hän odotti tapaavansa muuatta omankylän rautatyöläistä, jonka luo hänen piti mennä. Hänet johdettiin perille ja siellä hän asui muutamia päiviä. Mutta sitten rautatieläinen hankki hänelle toisen, ”kortteerin” parin torimatamin luona, jotka torilla kaupittivat kahvia valtavissa kahvipannuista. Heidän yhteisessä kamarissaan natisevalla sohvallaan hän nukkui ja sai toisinaan ostaa ystävällisiltä vuokraemänniltään muutamalla pennillä lämpimän ruoka-annoksen kotoa tuotujen kuivien eväitten lisäksi. Koulussa työ kävi hyvin ja niin oli pian ensimmäinen opinvuosi kulunut. Seuraavana syksynä hän pääsi Hämeenlinnan norm. Lyseoon II:selle luokalle. Kortteeriin hän joutui kansakouluopettaja Matti Heinonen luo, jossa nukkui keittiön lattialla ja kirjoitteli iltaisin pienen tiskipöydän ääressä (katso Hämeenlinnan Normaalilyseo sivu 189). sitten alkoi ”puulaakeissa” asuminen.

Muistorikas aika oli Lundin mamman luona. Tämä oli Hämeenlinnan kirkossa urkujenpolkijana, leski ja kahden tyttären äiti. Koko perhe asui samassa huoneessa, pojat särmin takana. Monta kepposta tehtiin kiltille mammalle, jolla oli täysi työ varjella nuoria tyttäriään oven takana houkuttelevilta ”sulhasilta”. Ruokakomento kävi entiseen heikkoon tapaan, kotoisen eväitten ja muutaman markan turvin. Mutta kouluelämä oli hauskaa ja toveripiiri konventteineen kehittävää. Koulunopettajakunta oli sen ajan etevintä mitä maassamme oli. Köyhän pojan oli monasti vaikeata tulla toimeen varsinkin, kun seitsemänneltä luokalta asti avustus kotoa lakkasi. Ahkerasti mm. tunteja antamalla varsinkin kesäisin ehtolaissille päästiin kevääseen 1888, jolloin 22-vuotias nuori mies sai painaa valkoisen, kultalyyrisen lakin päähänsä. Hänen isänsä, joka vuokra-ajan päätyttyä oli jälleen perheineen muuttanut Mikonmäkeen sepänammattiaan jatkamaan, ei saanut kauan odotettua ilonpäivää nähdä, sillä ukko oli aikaisemmin samana keväänä kuollut.


Keski-ikä ja loppuaika
Ylioppivuosien tapahtumista tahtoisin erittäin mainita matkan suomalaissukulaisten heimojen luo Wenäjälle 1889. tämä oli kielitutkimusmatka, jonka professori Arvid Genetz teki ja otti Severi Nymanin mukaansa apulaisekseen. Oleskelu näitten alkuperäisten luonnonlapsien heimojen luona oli karussa vaatimattomuudossaa vaiherikas eikä vailla perin koomillisiakin momentteja. Siitä huolimatta alkoi runoratsu vilkkaasti liikkua molemmissa tutkijoissa. Professori Genetzin kohdalta olikin seurauksena hänen komea runokokoelmansa. Muistoja ja Toveita ystäville jouluksi 1889 Arvi Jänneksen nimellä.

Vuodet Hämeen Sanomain toimittaja olivat Severi Nymanille tärkeitä opinvuosia usealla tavalla. Oletan silloin mm. syvennyttävä monenlaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja sai hänet terästämään kykyjään ja hänen runollista mieltään. Suoritettuaan fil. kand. Tutkinnon seurasi matka Tanskaan ja Ruotsiin kansaopistoja tutkimaan. Ja syksyllä 1894 alkoi hänen toimensa Etelä-Hämeen kansanopistossa Sääksmäellä Innostuneen nuorison parissa, joka läheltä ja kaukaa tullen täytti opiston saajat, johtajanuoren puolisonsa keralla koetti hartain mielin toteuttava niitä kauniita herätteitä, joita hän kansanopistonpiireissä, varsin Askovin kansanopistossa, oli saanut. Oppilaitten henkisen puolen kehittämiseen pantiin suurin paino, ja johtajan suomenkielen isänmaanrakkautta ja avarsivat heidän katseitaan muuhun maailmaan. Se oli ensi kylvön innostunutta aikaa. Mutta jnkun vuoden kuluttua alkoi ympäristö tuntua ahtaalle ja hän alkoi kaivata ”väljemmille vesille”. Olen kuin sieni, josta ”aina pitää puristaa ulos. Tulen kuivaksi.” Tästä oli seurauksena siirtyminen Tampereelle tammikuussa 1899 Työväenopiston johtajaksi.

Tampereen ajat olivat kiihkeän työn ja toimen sekä poliittisten taistelujenvuosia. Monelaisia mielenkiintoisia muistoja liittyy luonnollisesti näihin vuosiin samoin kuin Amerikassa olo-aikaankin, mutta me lienevät tässä lienevät tässä kerrottavaksi soveltamattomia. Poliittisen vainon takia hän läksi Amerikkaan syksyllä 1903, jossa ensin oli Calumetissa ilmestyvän Päivälehden toimittajana ja sitten Eero Erkon Amerikan Kaiku nimisessä lehdessä. Siinä hän Rannanjärven Jukan pakinoissa niitti paljon suosiota. Taistelujen kirjassa sanotaan hänestä tältä ajalta: retevänä runoilijana, taitavana kynämiehenä ja tulisieluisena isänmaan ystävänä. Hänellä oli juuri ne luontaiset lahjat, jotka olivat edellytykssenä menestykselliseen toimintaan Amerikan suomalaisten keskuudessa. Paljon käytettynä esitelmöissään hän liikkui työväenpiireissä.

Kun poliittinen taivas Suomessa alkoi kuvastua, palasi Severi Nyman perheineen takaisin kotimaahansa keväällä 1905. Hänen elämäntyönsä jatkui Severi Nuormaan nimellä sekä sanomalehtialalla Tampereella ja Helsingissä sekä kymmenettä vuotta Turun Työväenopiston johtajana. Taistelujen vuonna 1918 hän erosi työväenopistosta työsaralta, johon hän oli syvästi kiintynyt, mutta joka silloin tuotti hänelle kovan pettymyksen ja siirtyi jälleen sanomalehtialalle. Kaikkina näinä vaiherikkaina vuosina ei runouden hengetär ollut palvojaansa koskaan tyyten jättänyt, vaan loi hänen sieluunsa vaikeinakin hetkinä uutta uskoa ja toivoa, näin kirkastaen hänen elämänsä monivaiheisia polkuja.

Severi Nuormaa kuoli keuhkokuumeeseen Turun Sanomain päätoimittajana kesäkuun 11. päivänä 1924 ja haudattiin 15. päivänä Turun uudella hautausmaalle.

Lapset:
Arvi Nuormaa 1895-1956
Esko Sakari Nuormaa 1898 – 1943
Sirkka Ruotsalainen (os. Nuormaa) 1901-1995


kommentoi ( 62 näyttöä )   |   ( 2.1 / 63 )
Hmm...nyt jysähti.... 
01.toukokuu 2019 - Yleistä
Tässä nyt taas kirjoittelen jotain pientä tänne blogiini, vaikka ei ole mitään todellista ideaa päässä. Näköjään on niin sanottu joku Vappupäivä. En vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin tänne.

Voisinhan tässä vaiheessa vain todeta näin, että tulisitko viereeni Anna piakkoin?

Ps. Muistakaa ensi perjantai 3.5. ja Instagram tili @anagonda273, koska silloin tulloo iso pommiKUVA!
kommentoi ( 59 näyttöä )   |   ( 3 / 46 )
Nyt se totuus julki, perkele 
28.lokakuu 2018
Mitä vittua enää tässä kirjoitella tänne perkeleen blogiini, kun saan pelkkää paskamaisia kommentteja teksteistäni. Sen mitä kirjoitan on totta ja kokenut, mutta ei teidän muiden mielestä.

Olen tässä ehtinyt miettimään, että tehän vittu elättekin tätä minun elämääni ja minä olen vain todellisuudessa pelkkä haamu teidän elävässä maailmassa. Olen tullut siihen päätökseen, että tämä teksti tänne on viimeinen ja toivonkin JO teille VITUN KYLMÄÄ JA PASKAMAISTA JOULUA!

Lopuksi totean vain, että tämä kaikki kirjoittamani tekstit tänne ovat totta. Teille tiedoksi vaan, että yksi blogiteksti tänne on todellisuudessa kuvaelma oikeusjutustani. Toiseksi voisin todeta, että minua tässä on kusettu jo liian kauan ja nyt aika minun tehdä samoin teille.

On paljon helpompi palata takaisin menneisyyteen, kun ei ole enää lähelläni sielunenkeliä. Tuo sielunenkeli oli vain...YOU KNOW MY NAME, BUT I TALKING TO MYSELF ALL FUCKING NIGHT. HELP ME ANNA!

Kommentoi, jos uskallat tähän tekstiin.
kommentoi ( 172 näyttöä )   |   ( 3 / 87 )
Harmi ku kesä loppui kesken 2017 
08.elokuu 2018 - Yleistä
Täytän tänä kesänä jo 42 vuotta. Olen tässä saanut maistella tätä elämää jonkin verran, mutta enimäkseen yksinään. Ellei ota huomioon, että olen ollut tämän elämäni aikana kolme kertaa kihloissa, mutta yksikään niistä ei ole päätynyt avioon asti. Se tässä kyllä hieman harmittaa ja myös surettaakin tai oikeastaan miksi surisin tätä elämääni. Kun tässä alkaa miettimään surullisia asioitani, niin loppu pelissä minua tässä syyllistetty. Juuri sen niiden takiahan mä olen nykyään paljon enemmän surullisempi ja yksinäisempi. Todellakin yksinäisempi oon ja eikä mitenkään oloani ole helpotettu, vaan enemmän tuhottu. Ehkä onki parempi, että vaivun kokonaan unholaan. Ei minun tarvii iloita tai edes olla iloinen elämässäni.
Aattelin ny vaan kertoa tarkemmin viime kesän tapahtumista, jotka vieläki vaikuttaa elämääni. Tämänkin jutun taustalla on noin 6-7 vuoden takainen episodi, johon minä EN OLE vieläkään saanu vastauksia. Kerrotaan siitä ny lyhyesti seuraavasti. Silloin tapasin muutaman vuoden takaa ihastuttavan ystävän nimeltä Anna (nimeä ei ole muutettu) yhdessä Turun baarissa, jossa juteltiin kahdestaan kuin vanhatkin ystävät. Ajan myönten siihen pöydän äärelle tupsahteli ulkopuolisia ihmisiä. Siinä me sovittiin Annan kanssa, että mentäisi jonneki muualle istumaan ja jatkamaan juttujamme. Minä menin baarin ulkopuolelle röökil ja soittamaan taxia meille kahdelle. Kun olin ehtiny soittaa taxin, nii yksi näist ulkopuolisista tuli mulle sanomaan, että "EI ANNA LÄHDE MUKAAS!". Tuon jälkeen yritin normaalisesti kysyä Annalta syytä, mutta tämä ulkopuolinen esti ja esti. Otin sen taxin ja menin yksinään toiseen baariin istumaan. Uudesta baarista lähetin viestin Annalle. Se viesti ja se tapaaminen oli vika sitten ennen heinäkuuta 2017, ku vanhingossa tavattiin ja alettiin taas juttelemaan kodittomien rakennuksessa. Ensimmäiset päivät kylläkin meni hieman jollakin tavoin pakoillen, vaikka olin usein samaan aikaan Annan kanssa röökillä. Ennen kuin Anna tuli tuonne jossain näin lauseen ”You know my name”, joka vaihtuu nopeasti nimikirjaimiin AR. Sitten tuli se päivä, kun Anna asettui tuonne kodittomien rakennukseen asumaan. Sen verran voin kertoa ja varmaan huomaatkin, että nimikirjaimista ensimmäinen osuu ainaki suoraan Annaa ja sen voin myös sanoa, että toinenkin kirjain osuun täysin Annaan sukunimen perusteella. Koska hänen sukunimensä alkaa R-kirjaimella.
Siellä kodittomien asustotolassa tupakkapaikalla me alettiin juttelemaan kaikenlaisista asioista jokaisena päivänä ajasta riippuen. Yleensä aamut alkoi siten, että Anna kysyi minulta ”Otanko kahvia?” Anna kaatoi kahvia kuppiini ja välillä hän kantoi kahvikuppini patiolle tarjottavaksi hänelle sitten tarjosin patiolla röökin ja sit vaan taas juteltiin. Yhtenä päivänä Anna näytti kauniita kuvia ja videopätkiä siileistä ja kertoi niihin liittyviä asioita. Näin meni heinäkuun päivät ja kohta olikin alkamassa elokuu sekä minun lähtöni pois kodittomien asuntolasta. Silloin Anna ehdotti, että me voitaisiin mennä viettämään yhteistä aikaa sunnuntaina 6. elokuuta Ruissaloon ja siellä vaikka grittaisiin siilien kanssa. Valitettavasti tuo päivä oli sateinen ja muutenkin huonokelinen...HÖH! Aamulla Anna ehdotti aamukahvin merkeissä että käytäis kaupas ostamassa lättyaineksia ja jotain muuta pientä herkkua, kun lähdet pois, Käytiin kaupassa ostamassa ne tarvikkeet ja otettiin muutamia kauniita kuvia kauppamatkalla. Siinä meni se päivä sitten kauniisti. Samana iltana Anna halusi vielä, että me voitaisiin huomenna mennä leffaan.

7. elokuuta aamupäivän aikana käytiin yhdessä syömässä El Namissa ja sen jälkeen käytiin mm. Kelassa ja peräti poliisilaitoksella, kun Annan piti hoitaa yksi hänen asia siellä. Noiden jälkeen käveltiin takaisin Turun keskustaan siinä juteltiin ja päätettiin yhdessä mennä pikaisesti keilaamaan ennen leffaa. Leffa joka käytiin kattomassa oli Musta torni. Illan tai oikeastaan yön aikana mene vielä kirjoiteltiin toisillemme facessa ja voit niit tekstei...

Tämä tarina jatkuu....
kommentoi ( 184 näyttöä )   |   ( 2.4 / 237 )
In memoriam -  
11.toukokuu 2017
Nyt on aikani kirjoittaa totuudet minun osaltani ja puoleltani. Olen huomannut, että EI KETÄÄN kiinnosta kuulla minun tunteamuksiani näiden vuosien varrelta. Miksi nytkään niitä kirjoitaisin, koska kuitenkin kirjoittama tekstini halutaan TAHALLAAN YMMÄRTÄÄ VÄÄRIN. Joten totean näin yksinkertaisen kauniilla/kauhistuttavalla tavalla, että tämä m.s. Japyh.com uppoaa ja kapteeni sen mukanaan. Tää kaikki oli tässä nyt ja ikuisesti.
kommentoi ( 405 näyttöä )   |   ( 3 / 19 )

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> >>